Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä 22.10.2011 Vilma sai hyvän arvostelun (ERI).

Espanjanvesikoiria oli tuomaroimassa espanjalainen Antonio Garcia Perez, joka testasi perroja mm. tennispalloa pomputtelemalla ja tömistelemällä koiran edessä. Näyttelyssä olikin hurja määrä perroja (n.93 kpl) joten monenlaista pörröturkkia oli nähtävillä!

On vierähtänyt jokunen tovi, siitä kun on viimeksi päivitetty blogia. Kovasti on touhuiltu kaikenlaista, koiran kanssa ja ilmankin koiraa..

Vilman kanssa on jatkettu agilityn ohjauksen ja esteiden alkeiden kurssilla. Vilma on ihan hyvin uskaltanut esteitä mennä, tähän mennessä ollaan harjoiteltu hyppyesteitä, putkea, pöytää, rengasta ja pussia. Ohjaajan mukaan Vilma katsoo tarkkaan hypyt, millä korkeudella ne on ennen kuin hyppää. Ja muutamissa viime treeneissä ei ole vauhtiakaan puuttunut. Kurssin alussa pari-kolme kertaa Vilma teki aika laiskasti harjoituksia, eikä meinannut kiinnostaa. Ehkä Vilma on sitten vaan hitaasti lämpiävää sorttia tässäkin asiassa, koska jo neljännellä kerralla alkoi treenaaminen maistua.

Tällä hetkellä odotellaan erkkareita, jotka ovatkin jo viikon päästä. Vilman turkki menee melko helposti takkuun ja pitkä karva alkaa jo omistajia rassata. Näyttelyn jälkeen taas turkki ajetaan lyhyeksi! Tuntuu, että pölyäkin kertyy enemmän kun koira on pitkässä karvassa. Kai se on osittain niitä karvatukkoja, mitä tuolta nurkista löytyy.

Vilman näyttelyura sai jatkoa lauantaina 13.8.2011 Valkeakosken ryhmänäyttelyssä.

NUK1 SA PN2 vara-SERT

Hanna käytti Vilmaa koiranäyttelyssä Korpilahdella 27.3.2011.

Vilman arvostelu:

“Vähän arkaillen käyttäytyvä pitkärunkoinen vahva narttu. Hyvä rintakehä. Aika pyöreät silmät ja pitkänomainen keveä kuono. Selvä otsapenger. Paikoin pehmeä karva. Sopivat kulmaukset.Liikkuu sidotusti takaa.Sopiva pituus sivuliikkeissä.”
JUN EH

Tuomarina Elena Ruskovaara

Kesä etenee, juhannus on jo ovella. Tämän kesän Pacoritas päivien kuvia pääsee katsomaan tästä. Kiitos taas Hannalle järjestelyistä, täällä tykättiin kovasti ja opittiin uutena taitona uimaan kuten kunnon vesikoiran kuuluukin!

Lisäilen tähän postiin myöhemmin muita mökkikuvia alkukesältä.

Kevät on muuttumassa kesäksi ja Vilmaltakin on turkki lyhentynyt sitten viime päivityksen jälkeen. Olikin melkoinen huopatakki neidillä päällä.

Agility treenejä on jatkettu ja ne tuntuvatkin Vilmaa kovasti innostavan. Koska Vilman ihmisten lähtötaso agilityyn on aloitteleva aloittelija niin vauhtia harrastukseen haetaan Agility hallintakurssin kautta.

Vilma on löytänyt paikkansa nyt myös kodin sohvalta, jonne on mukava käpertyä isäntäväen läheisyyteen iltaisin. Päivät lekotellaan sitten “salaa” sängyssä, eli ei paljon stressaa yksinolo!

Tässä muutamia uusimpia kuvia:

Viikonloppuna oltiin katselemassa ja kuuntelemassa ja hieman myös oppimassa agilityä Mouhijärvellä Marko Mäkelän opastuksessa. Vilman kanssa ei oltu aiemmin mitään agilityä harjoiteltu, ellei pohjatyökurssilla opeteltua hyppyä lasketa. Kasvattaja-Hanna pyysi meitä mukaan kokeilemaan, Hanna oli harjoittelemassa Mingon kanssa edistyneempien koirien ryhmässä.

Lauantaina harjoiteltiin Vilman kanssa hyppyesteitä. Parhaimmillaan mentiin kolme estettä peräkkäin! Se oli hienoa! Vähän mulla oli ongelmia saada Vilma motivoitua, ja ettei se karannut isännän luo odottelualueelle. Marko onneksi keksi oikeat metodit ja Vilma saatiin innostettua mukaan hyppyihin.

Sunnuntaina oli kontaksiesteiden vuoro. Vilman kanssa tehtiin puomin ja keinun alkeita. Puomissa harjoiteltiin matalalla puomilla kävelyä ja onnistuikin aika hyvin. Keinussa olikin sitten vähän enemmän haastetta saada Vilma tassuttelemaan keinulle. Sekin alkoi sujua, kun ohjaaja otti määrätietoisesti ja päättäväisesti ohjat käsiinsä.

Yöpaikkana meillä oli Tampereella Hannan koti. Kiitokset Hannalle majoituksesta! Vilma ei oikein malttanut nukkua ensimmäisenä yönä, kun pupu rapisteli häkissään ja rapusta kuului ääniä. Toisena yönä nukutti sitten paremmin, ehkä myös rankan päivän jälkeen Vilmaa vähän enemmän väsytti.

Mukava viikonloppu oli ja paljon jäi käteen agilitystä. Eiköhän me Vilman kanssa aloiteta sen harrastaminen!

Tänään on vietetty Vilman ensimmäisiä syntymäpäiviä! Suuremmoiset onnittelut myös koko sisarusparvelle: Veikalle, Kialle ja Pandalle!

Vilma sai Lahden mummulta lahjaksi lelun, joka olikin hyvin mieluisa. Kuvista voi tarkkasilmäisimmät huomata, että yksi jalka jo puuttuu ensimmäisten riepotusten jälkeen. Iltaruoka oli myös herkkuruokaa: Cesar kanaa ja hienointa kalaa, nakki-kynttilällä tietenkin. Ruoka maistui meidän herkkupepulle valla mainiosti! Tällä hetkellä Vilma on ison luun kimpussa, luut kun ovat myös herkkua.

Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä hakemassa 1-vuotisrokotukset. Samalla sitten huomautimme, että Vilman vasen silmä rähmii jonkun verran. No, silmätippoja ja -voidettahan me sitten hoidoksi saatiin silmätulehdukseen. Toivotaan, että ongelma poistuu hoidolla ja Vilma on taas kunnossa! Silmätippojen laittaminen onnistuu hyvin, Vilma on niin kiltti tyttö. Myös eläinlääkäri kehui Vilmaa harvinaisen tasapainoiseksi ja täyspäiseksi. Eläinlääkäri oli kuulemma viimeksi tämän rodun edustajia tavatessaan saanut olla hieman varuillaan, ettei saanut hampaista. Myös omistajat saivat tunnustusta korvakarvojen nyppimisestä, on kuulemma ensimmäinen rodun edustaja pitkään aikaan, jolta oli karvat nypitty. Hyvä me!

Meidän toinen kurssi koirakoulussa lähenee loppuaan, enää yksi kerta pohjatyökurssia jäljellä. Hyvin me ollaan pärjätty, vaikka aluksi tuntuikin, että ollaan ihan osaamattomia (etenkin me ohjaajat). Mutta kyllä siinä sitten oppi, kun katsoi muita vähän kokeneempia ohjaajia ja otti mallia. Kurssin vetäjäkin ohjasi meitä hyvin, kun selitettiin, ettei ihan nyt ymmärretty kaikkia termejä tai muuta. Seuraavaksi meidän ohjaustaitoja ja Vilman keskittymistä testataankin Mouhijärven agility-viikolopussa kahden viikon päästä. Katsotaan miten siellä pärjätään.

Ensi sunnuntaina on Vilmalla näytön paikka, eli ensimmäinen näyttely! Kasvattaja-Hanna on onneksi kehässä Vilman kanssa ja me voidaan vaan ottaa oppia, miten näyttelyissä pitäisi käyttäytyä. Katsotaan myös, että miten siellä käy.

Alla vielä kuvia Vilman syntymäpäivästä ja kaikista herkuista ja lahjoista!

Pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista mukavaa ollaan puuhailtu tässä välissä ja Vilma on kasvanut kovasti. Jopa niin kovasti, että ensimmäinen juoksu alkoi eilen.

Joulukin oli ja meni, samoiten uuden vuoden aatto. Raketit ei Vilmaa pelottanut ollenkaan, sisällä puuhasteli omiaan, ulkona vähän kuulosteli tarkemmin, että mitäs nyt tapahtuu. Uuden vuoden päivänä meillä meni hermot Vilman hihnakäyttäytymiseen, eli vetämiseen. Aiemmin pentukurssilla opeteltu käytäntö nykäistä ja löysätä samantien, ei tuntunut enää aiheuttavan mitään reaktioita. Päätettiin ottaa toinen näkökulma asiaan. Nyt kun vetäminen alkaa, pysähdytään, otetaan kontakti ja vasta sitten jatketaan matkaa. Kolmen viikon treenailun jälkeen alkaa lenkit jo pikkuhiljaa sujua! Ainakin silloin, kun mennään samoja reittejä kuin ennenkin. Uusilla reiteillä on toistaiseksi paljon mielenkiintoisempaa kaikki muut kuin hihnan toisessa päässä olevat. Hihnan pitää myös olla melko lyhyellä, jotta Vilma jaksaa keskittyä. Pitkällä hihnalla mennään ihan miten sattuu. Eli harjoituksia jatketaan kovasti.

Tammikuun alussa aloitettiin taas uusi kurssi, pohjatyökurssi koirakoulussa. Olemme melko “vaativassa” seurassa, kun kavereina on vanhempia koiria, joista osa on kilpaillut TOKOssa ja palveluskoiralajeissa, tai ainakin omistajansa tuntuvat tietävän kaikenlaista jo ennestään. Meillä kun ei ole mitään kokemusta oikein mistään, niin välillä menee ohjaajan opastukset ihan ohi. Kolme kertaa on ehditty siellä käydä ja nyt viimeisellä kerralla alkoi Vilmakin taas muistaa, mitä koirakoulussa pitäisi tehdä, eli keskittyä. Ensimmäiset kerrat meni muiden toimien seuraamiseen ja omaan ei keskitytty ollenkaan. Harmi, kun juoksun takia joudutaan keskeyttämään kurssi näin lyhyeen.

Viikko sitten lauantaina oltiin mukana Keskariveskareiden yhteislenkillä Muuratsalon Naukulassa. Keli oli todella kylmä (-20 astetta), mutta mukavaa oli. Koiria oli paikalla noin kymmenkunta ja Vilma oli ainut narttu. Kyllä siellä sulhasehdokkaita olisi ollut tarjolla, mutta Vilma hoiti kieltäytymisen tyylikkäästi juoksemalla karkuun minkä kerkesi! Vauhtia riitti siis kovasti, kovin kauaa ei paikanpäällä Naukulassa oltu, kun kylmä pääsi varpaisiin. Kyydissämme Naukulaan tulivat Anna ja Jamppa ja menomatkalla (Jamppa takakontissa ja Vilma takapenkillä) koiruudet jaksoivat olla hyvin kiinnostuneita toisistaan. Kotiintulomatkalla ei paljon kumpikaan liikkunut, sen verran väsytti molempia. Vilma makasi pää Annan sylissä takapenkillä ja Jamppakin vain istuskeli kontissa. Kesemmällä voisi sitten uudestaan lähteä kimppalenkille mukaan tutustumaan muihin Keskariveskareihin.

Syyskuussa aloitimme Vilman kanssa pentukurssin, josta on nyt enää 1 kerta jäljellä. Hienosti on Vilma oppinut uusia asioita ja kehittynyt silmin nähden. Vilma osaa, istua: mennä maahan, seisoa, ottaa kontaktia, luoksetulon alkeita, odottamista/paikallaan pysymistä, seuraamista, sivulletulon alkeita, hihnassa kulkemista (ainakin välillä osaa hienosti) ja rauhoittua sekä antaa katsoa hampaat ja korvat yms.

Tosiaan kun tuota hihnassa nätisti kulkemista alettiin viime viikolla harjoitella, Vilma tuntui heti hoksaavan mistä on kyse. Kai se auttaa, kun on oikea tekniikka ja oikea tapa tehdä, niin kyllä se sitten jakeluun menee. Lenkillä ei ihan aina mennä hienosti ja muiden koirien ohittaminen on vieläkin haastavaa, mutta sujuu jo paremmin. Välillä Vilma ottaa katsekontaktia ihan itse lenkilläkin ja ollaan siitä palkattukin. Pentukurssi on näin ensimmäisen koiran omistajille ainakin todella hyvä, on oppinut paljon eri tekniikoita käsitellä koiraa ja myös sitä, mitä koiralle kannattaa opettaa.

Tällä viikolla olemme seuranneet Vilman yksinoloa ja touhuiluja web-kamerasta. Olemme lähinnä kuvanneet selvittääksemme, että haukkuuko Vilma yksin ollessaan ja jos ei niin mitä se sitten oikein puuhailee. Kimmoke kuvaamiseen tuli terveystarkastajan käynnistä. Joku talomme asukkaista oli valittanut, että koira haukkuu päivät pitkät ja häiritsee myös yöunia. No, taloomme on onneksi muuttanut toinenkin koira (josta kerroin myös terveystarkastajalle), joten suoraan en ajatellutkaan että haukkuva koira olisi Vilma. Tällä viikolla olemme nyt saaneet myös vahvistuksen siihen, että Vilma on ihan rauhallisesti kotona, nukkuu ja leikkii välillä luulla tai muilla leluilla, eikä ainakaan hauku!

Tässä vielä muutama uusi kuva.

Seuraavat kuvat ovat tältä päivältä koirapuistosta, kaverina eräs Lagotto.